Liedon Politbyroo

Olin Liedon kunnanvaltuuston kokouksessa 15.2 SDP:n toisena varavaltuutettuna.
Kokouksessa käsiteltiin mm Taatilan koulun liikuntasalin laajennusasiaa.  Kuntalais-
aloitteen pohjalta oli havaittu, että isommalla liikuntasalilla voitaisi saada valtion-
avustusta.  Koska havainto oli tehty vasta hiljattain ja suunnitelmat ovat olleet jo
varsin pitkällä oli asian käsittelyllä kiire.
Liedon kunnassa toimii epävirallisena päätöksentekoelimenä valtuustoryhmien
puheenjohtajien kokoukset, siis eräänlainen Politbyroo, jollainen päätti
kaikki asiat aikoinaan suuressa ja mahtavassa naapurissamme.

Tälläisen lietolaisen Politbyroon tehtävänä on tehdä ennakkopäätös käsiteltävistä
asioista ja sen jälkeen kunkin ryhmänjohtajan velvollisuus on esitellä asiat
valtuustotovereille sekä vahtia, että päätökset valtuustossa tehdään sovitulla
tavalla.  Ei siis kovin demokraattista, joskus kylläkin tarpeellistakin.
Ryhmänjohtajien sopimukset eivät kuitenkaan saisi johtaa puutteelliseen tai
heikkoon valmisteluun kun asia esitetään valtuutetuille valtuuston kokouksessa
kuntalaisten valitsemille päättäjille.
Puutteellinen valmistelu, silloin kun päätös on jo varma, tuli esille tässäkin
Taatilan koulun liikuntasaliasiassa, ei ollut kustannusarviota, ei suunnitelma-
luonnosta eikä valtionavun perusteita, määrärahaa tarvittiin 200.000 euroa
lisää, joka summa oli tempaistu Lappalaisen hatusta.  Varsinainen kuntalais-
aloite, joka sisälsi useita muitakin asioita jäi käsittelemättä.

Politbyroon päätöksiä ei myöskään saa kritisoida, kuten Kepusta minua opastettiin.
Kokouksen lopussa kunnanjohtajan katsauksessa Esko Poikela innostuneesti (?)
esitteli uusia kiintiöitä pakolaisten kotouttamiseksi Lietoon, aiemmin on ollut
lietolaisten kiintiössä 5-10 maahanmuuttajaa per kausi, nyt tarve olisi
kaksinkertainen.  Jotenkin huvitti, kun seuraavassa hetkessä Hannes Heikkilä
esitti valtuustoaloitteessaan vanhojenkin sopimusten purkua, hän vielä
nimesi syyllisiksi silloisen (2009) päätöksen tehneen lautakunnan kaikki jäsenet.