torstai 22. joulukuuta 2016

Vaalikauden päättyessä

Kuntavaalit Liedossa pidettiin viimeksi vuonna 2012.
Tarvasjoki ja Lieto olivat silloin itsenäisiä kuntia ja
molempiin valittiin oma valtuusto.  Kun lasketaan yhteen
vuoden 2012 vaalien perusteella kolmen suurimman puolueen
kannatus, ovat luvut Kokoomus 2650 ääntä, Kepu 2075 ääntä
ja Sosialidemokraatit 1628 ääntä, näissä suhteissa Tarvasjoki
sai yhteiseen valtuustoon kuusi paikkaa, Kepulle 3, Kokoomukselle
2 ja SDP:lle 1 paikka.  Liitoksen jälkeen valtuusto on toiminut 43+6
paikkaisena, mutta kevään vaaleissa valittava uusi valtuusto on
43 paikkainen.
Kun vaalit siirrettiin pidettäväksi keväällä 2017 tulee nykyiselle
valtuustolle jatkoaika toukokuun loppuun 2017 saakka, sama
koskee myös muitakin kunnallisia toimielimiä.

Kuluvan valtuustokauden alussa oli eniten esillä Tarvasjoen
liitosasia, Lietolaisten niukka enemmistö ei olisi Tarvasjokea huolinut
lähinnä suuren velkataakan vuoksi, mutta lopulta valtiovalta
teki pakkoliitoksen.
Alkukauden suuria asioita oli myös uuden kunnanjohtajan valinta.
Esko Poikela valittiin valtuustossa reilulla enemmistöllä, mutta
muutkin ehdokkaat saivat kannatusta.  Jos olisi silloin tiedetty
Esko Poikelan hinku Salon kaupunginjohtajaksi tai vastaaviin
näkyvimpiin virkoihin, olisiko valinta ollut niin selvä.  Nyt
Poikela on jo kolmen testattavan joukossa, joten kuningastie on
ehkä jo aukeamassa.  Virkaan vaaditaan hyvää Englannin ja
Ruotsin kielen taitoa, jota Esko Poikela onkin jo vahvistamassa
tilattuaan Åbo Underrättelse lehden puoleksi vuodeksi.

Seuraava kuuma kysymys tuli Jokirannan kaavasta.  Lähes heti
vaalien jälkeen silloinen Kokoomuksen kunnanvaltuutettu
Annina Ruottu kirjoitteli Turun Tienooseen, että kaavaa ei tulisi hyväksyä.
Tämän tyyppinen kirjoittelu ja muutkin seikat johtivat siihen, että Annina
Ruottu erotettiin Liedon Kokoomuksesta ja jonkin ajan kuluttua
hän olikin menestysputkessa kepulaisena.  Jokirannan kaava aiheutti
toisenkin siirtymän Kokoomuksesta, Tomi Pohjankukastakin tuli kepulainen,
tultuaan alueella maanomistajaksi Tomi Pohjankukasta tuntui,
että hänen oikeuksiaan oli loukattu.  Valitukset eivät kuitenkaan
johtaneet muutoksiin, vaan kaava on saanut lainvoiman, koska
KHO ei myöntänyt valituslupaa.  Valitusprosessi kesti noin vuoden.

Tänä vuonna on päätetty isoista investoinneista mm. Taatilan koulun
rakentamisesta ja tulevista korjaushankkeista.  Kaikki investoinnit
lisäävät Liedon kunnan velkaa.  Kunnantoimiston edustalle tuleva
laululava rakennetaan perintörahoilla joiden käytöstä ei valtuustolla
ollut päätösvaltaa.  En vieläkään ymmärrä hankkeen tarpeellisuutta,
ehkäpä uusi tai vanha kunnanjohtaja sieltä julistaa joulurauhaa
tulevina vuosina?


Kuntavaalit ovat siis keväällä, varsinainen vaalipäivä on huhtikuun 9.
"Suomen kielen päivä".  Lietolaisten puolueiden vaalityö on hitaanlaisesti
käynnissä, tällä haavaa haetaan ehdokkaita.  Ehdokaslistat jätetään
keskusvaalilautakunnalle helmikuun lopussa.  Listoille kaivataan uusia sekä
kokeneita ehdokkaita päättämään Liedon tulevaisuudesta.

Itse toimin Liedon Sosialidemokraattien vaalipäällikkönä ja myös ehdokkaana.
Toivoisin lisää yhteydenottoja ehdokkuudesta tai muista Liedon asioista
kiinnostuneilta.  Puhelin 0400-86 44 59 ja sähköposti matti.metsisto@lieto.fi






tiistai 6. joulukuuta 2016

Palanen nikkeliä



Minulla on kotonani Liedossa kirjahyllyn päällä esineistöä
viime sotien ajalta.  Pienessä neliskanttisessa "Klubi 77"
rasiassa on pikkuesineitä, kuten mansetinnappeja, kolikkoja
ja hieman litistynyt ja käyristynyt venäläisen pikakiväärin
nikkelivaippainen luoti.  Tällä luodilla venäläinen pikakivääri-
ampuja lävisti isäni, luodin mennessä rinnasta sisään ja tullen
selästä pois, JSP:lla luoti löytyi leipälaukusta ja jokioislainen
asetoveri Keijo Raikio korjasi sen talteen ja antoi myöhemmin
isälle yhdeksi sotamuistoksi.

Isäni Veikko (1919-1980) kuului sodanajan JR2:een joka oli
muodostettu pääasiassa asevelvollisista, vuoden 1941 lopulla
JR 2 alistettiin 5:een divisioonaan, hämäläisten "Ilves" divisioonaan.
Isäni haavoittui elokuun loppupäivinä 1941 hyökkäysvaiheen kovissa
taisteluissa Punnuksessa, joka silloin oli osa Muolaan pitäjää.
JR 2:lle elokuun taistelut olivat raskaita ja satoja miehiä
kaatui ja haavoittui.  Haavoittumisen jälkeen isäni vietiin sota-
sairaalaan, joka tietojeni mukaan oli Savonlinnassa, siellä kului
noin puoli vuotta ja hän palasi riviin Syvärin voimalaitoksen rintamalle.
Isäni toimi koko sodan ajan pikakivääriampujana, siihen aikaan
sota käytiin hyvin pitkälti mies miestä vastaan.

Neuvostoliittolaisia sotilaita ei väheksytty, he olivat kovapintaisia
taistelijoita jotka taistelivat viimeiseen mieheen.  Tämä tuli erityisesti ilmi
sodan loppuvaiheessa, jolloin JR2 irtaantui asemistaan Syväriltä
ja joutui todella koviin taisteluihin Laatokan pohjoisrannalla,
katkaisten lopulta venäläisten etenemisen Sortavalaa kohden,
jälleen kaatui JR2:sta satoja miehiä.

Tänään on Suomen Itsenäisyyspäivä, kun muistelen omaa lapsuuttani
ei meillä kotona sotatoimista juuri puhuttu, mutta sodan aika oli
kuitenkin aina läsnä, isäni oli sodan rintamamies ja äitini Karjalan
evakko.