Innasta Salon uusi pomo

En ole 2000 luvulla käynyt viinakaupassa ja ei tarvitse mennä huomennakaan.  Reka Blomqvistin kanssa lyöty veto oli sellainen, että Reka oli varma että Poikela valitaan Salon kaupunginjohtajaksi, minä taas sitä mieltä ettei valita.  Voitin, uusi johtaja on Inna, Poikelan tulos 0 ääntä.  LIEDOSSA voidaan palata normaaliin päiväjärjestykseen ja hyvä niin.

Alea iacta est

Salon kaupunginvaltuusto kokoontuu tänään valitsemaan uutta
kaupunginjohtajaa.  Kaupunginhallitus ei kyennyt antamaan
yksimielistä esitystä valittavasta, vaan valinta siirrettiin
valtuustolle ilman suosituksia.  Lain mukaan valtuustolle
valinta kuuluukin.  Kaupunginjohtajaksi voidaan valita kuka
tahansa pätevistä hakijoista tai vieläpä voidaan esittää
valittavaksi" mustaa hevosta", valittiinhan suosituimmaksi turkulaiseksikin
hevonen.
Todennäköisesti kuitenkin valinta tapahtuu kolmesta testatusta kärki-
ehdokkaasta.  Varmaan olisi myös järkevää valita joku varalle
mahdollisen kieltäytymisen vuoksi, jos valittu saakin muualta
paremman tarjouksen.

Lauantaina Liedon 112 päivänä tapasin ystäväni, pitkän kunnallis-
politiikan tekijän Reino Blomkvistin, joka on vuosien varrella
edustanut Liedossa useampaakin puoluetta, vaikka mielipiteet
eivät ole muuttuneet miksikään, nykyisin hän on perussuomalainen.
Löimme Salon kaupunginjohtajan valintaa koskevan vedon,
jonka panoksena on ilmajokista nestettä.  Huomenna tiistaina
voin paljastaa vedon sisällön ja voittajan.

Alea iacta est eli arpa on heitetty, nyt ainakin käy kova kuhina
Salossa.

Liedon mehiläispesä

Mehiläispesällä ja Liedon Keskustalla (Kepu) on yhteistä,
että samaan pesään ei mahdu kahta kuningatarta.  Riina
Kolkkala-Westerlund asettuu tuleviin kuntavaaleihin
Liedon Kristillisdemokraattien (kd) sitoutumattomana
ehdokkaana.  Sitoutumattomuus tässä yhteydessä tarkoittaa
sitä, että ehdokas ei ole hänet asettaneen puolueen jäsen.
Ehdokkaita voivat kuitenkin asettaa vain puolueet ja
valitsijamieslistat.

Parveilu Liedon kunnallispolitiikassa alkoi aika pian viime
kuntavaalien 2012 jälkeen, kun Annina Ruottu erotettiin
Kokoomuksesta, lähinnä Jokilaakson kaava-asian tähden,
mutta paljon muutakin lienee ollut.  Hetken tuumittuaan
Annina Ruottu ryhtyi kepulaiseksi.  Hämmästyttävän
nopeasti hän eteni kepulaisena kansanedustajaehdokkaaksi
ja puolueen naisjärjestön johtoon.  Sivusta seuranneena
tuntuu, että vastaava pikaurakehitys olisi maistunut muillekin
kepulaisille.  Mielenkiintoiseksi asian vaalien kannalta tekee se,
että hivenen aiemmin julkaisivat Liedon Kokoomus ja Liedon
KD vaaliliittoaikeensa, minkähänlaisia välipuheita asiassa
onkaan ollut?
Vaikka viime vaaleissa yhteenlaskettuna Liedon ja Tarvasjoen
äänet oli Kokoomus oli selvästi suurin puolue, niin
paikkoja tuli Kepulle enemmän Tomi Pohjankukankin
loikattua, syynä oli samainen Jokilaakson kaava-asia,
eritoten kun rajaviiva alkoi pyyhkiä jo Pohjankukan takaportaiden
alinta askelta.

Liedon Kepun ongelmat ovat olleet jotenkin tiedossa ja asia
TT:oon artikkelissa ilmoitettiin varsin suorasukaisesti.  Ensi
kunnanvaltuuston kokouksessa sitten nähdään mihin ryhmään
Riina Kolkkala-Westerlund astelee vai jääkö demilitarisoidulle
vyöhykkeelle.

Lietolaiset kuntalaiset ovat odotelleet tietoa Salon kaupungin-
johtajan valinnasta, mutta ainakaan Salon kaupunginhallitus
ei pystynyt asiasta lähettämään minkäänlaista savumerkkiä.
Olen nähnyt kuitenkin jo enneunen, jonka perusteella
virkaan valitaan Tom Simola, Raaseporin nykyinen kaupunginjohtaja

Köyhät eläkeläiset

Eläketurvakeskus on julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan
eläkeläisten tulotaso ja hyvinvointi on kasvanut tasaisesti
ja on hyvällä tasolla.

Mieleen tulee välittömästi Tuntemattoman sotilaan Lahtisen
toteamus: "Menes valittamaan nälkääsi niin lyödään semmonen
rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla nälkä."

Eläketurvakeskuksen tutkimus haiskahtaa tilaustyöltä, sillä
Suomessa on satojatuhansia eläkeläisiä jotka elävät alle
köyhyysrajan tai aivan sen tuntumassa, kamppaillen joka päivä
pysyäkseen hengissä, pystyäkseen hankkimaan lääkkeet ja
asumaan omillaan jne.  Itsekin tunnen heitä henkilökohtaisesti
kymmenittäin.

Tilastoja varmaankin vääristävät ne muutamat, jotka saavat
ylisuuria eläkkeitä ja siten nostavat keskiarvoa.

Musta hevonen Salon kaupunginjohtajaksi?

Kunnallisvaalivuosi 2017 on hyvässä alussa.  Tämänpäiväisen
Turun Sanomien lehtiartikkelin mukaan eduskuntapuolueiden
lupautuneitten ehdokkaiden määrä on noin puolessa tavoitteesta.
Niin se on Liedon Sosialidemokraateillakin, vaikka jotkut
vanhat ovat vetäytymässä, on uusiakin löytynyt, mutta
ehdokkaiden haku jatkuu, aikaa on helmikuun loppuun.

Maanantaina 16.1. kunnanhallitus käsittelee ja vie valtuustoon
Mira Katajamäen eronpyynnön luottamustehtävistä paikka-
kunnalta poismuuton vuoksi, adios hänelle.  Kun syksyllä rohkenin
asiaa tiedustella, sain Juhani Pilpolan blogissa herjaryöpyn,
näinhän käy kaikille niille jotka uskaltavat kritisoida
perussuomalaisia.  Pilpolan sontasykäyksessä ei muu minun mieltäni
niin koskettanut, mutta vihapuheita en ole pitänyt, enkä
ketään vihaa polittisin tai rasistisin perustein.

Samaisessa Turun Sanomissa oli myös kolmen Salon kaupungin-
johtajaehdokkaan haastattelut.  Sama artikkeli oli jo aiemmin julkaistu
Salon Seudun Sanomissa, jotka kuuluvat myös TS-konserniin.
Nämä kolme ovat valikoituneet loppupeleihin, vaikkakin johtaja
voidaan valita kenestä tahansa kelpoisuusehdot täyttävästä hakijasta,
tai jopa voi tulla vielä musta hevonenkin valintakokoukseen mennessä
suostumuksen antaneesta yllätysehdokkaasta.

Nämä kolme tietäjää vaikuttavat samantapaisilta ja yksikään heistä ei asu
Salossa.  Esko Poikela on porukan nestori (55) ja kaikki ovat nykyisinkin
kuntajohtajia.  Todennäköisesti ratkaisu tapahtuu poliittisella pelillä.
Liedon kannalta olisi toivottavaa, että Esko Poikela jatkaisi Liedon
kunnanjohtajana.

Vaalikauden päättyessä

Kuntavaalit Liedossa pidettiin viimeksi vuonna 2012.
Tarvasjoki ja Lieto olivat silloin itsenäisiä kuntia ja
molempiin valittiin oma valtuusto.  Kun lasketaan yhteen
vuoden 2012 vaalien perusteella kolmen suurimman puolueen
kannatus, ovat luvut Kokoomus 2650 ääntä, Kepu 2075 ääntä
ja Sosialidemokraatit 1628 ääntä, näissä suhteissa Tarvasjoki
sai yhteiseen valtuustoon kuusi paikkaa, Kepulle 3, Kokoomukselle
2 ja SDP:lle 1 paikka.  Liitoksen jälkeen valtuusto on toiminut 43+6
paikkaisena, mutta kevään vaaleissa valittava uusi valtuusto on
43 paikkainen.
Kun vaalit siirrettiin pidettäväksi keväällä 2017 tulee nykyiselle
valtuustolle jatkoaika toukokuun loppuun 2017 saakka, sama
koskee myös muitakin kunnallisia toimielimiä.

Kuluvan valtuustokauden alussa oli eniten esillä Tarvasjoen
liitosasia, Lietolaisten niukka enemmistö ei olisi Tarvasjokea huolinut
lähinnä suuren velkataakan vuoksi, mutta lopulta valtiovalta
teki pakkoliitoksen.
Alkukauden suuria asioita oli myös uuden kunnanjohtajan valinta.
Esko Poikela valittiin valtuustossa reilulla enemmistöllä, mutta
muutkin ehdokkaat saivat kannatusta.  Jos olisi silloin tiedetty
Esko Poikelan hinku Salon kaupunginjohtajaksi tai vastaaviin
näkyvimpiin virkoihin, olisiko valinta ollut niin selvä.  Nyt
Poikela on jo kolmen testattavan joukossa, joten kuningastie on
ehkä jo aukeamassa.  Virkaan vaaditaan hyvää Englannin ja
Ruotsin kielen taitoa, jota Esko Poikela onkin jo vahvistamassa
tilattuaan Åbo Underrättelse lehden puoleksi vuodeksi.

Seuraava kuuma kysymys tuli Jokirannan kaavasta.  Lähes heti
vaalien jälkeen silloinen Kokoomuksen kunnanvaltuutettu
Annina Ruottu kirjoitteli Turun Tienooseen, että kaavaa ei tulisi hyväksyä.
Tämän tyyppinen kirjoittelu ja muutkin seikat johtivat siihen, että Annina
Ruottu erotettiin Liedon Kokoomuksesta ja jonkin ajan kuluttua
hän olikin menestysputkessa kepulaisena.  Jokirannan kaava aiheutti
toisenkin siirtymän Kokoomuksesta, Tomi Pohjankukastakin tuli kepulainen,
tultuaan alueella maanomistajaksi Tomi Pohjankukasta tuntui,
että hänen oikeuksiaan oli loukattu.  Valitukset eivät kuitenkaan
johtaneet muutoksiin, vaan kaava on saanut lainvoiman, koska
KHO ei myöntänyt valituslupaa.  Valitusprosessi kesti noin vuoden.

Tänä vuonna on päätetty isoista investoinneista mm. Taatilan koulun
rakentamisesta ja tulevista korjaushankkeista.  Kaikki investoinnit
lisäävät Liedon kunnan velkaa.  Kunnantoimiston edustalle tuleva
laululava rakennetaan perintörahoilla joiden käytöstä ei valtuustolla
ollut päätösvaltaa.  En vieläkään ymmärrä hankkeen tarpeellisuutta,
ehkäpä uusi tai vanha kunnanjohtaja sieltä julistaa joulurauhaa
tulevina vuosina?


Kuntavaalit ovat siis keväällä, varsinainen vaalipäivä on huhtikuun 9.
"Suomen kielen päivä".  Lietolaisten puolueiden vaalityö on hitaanlaisesti
käynnissä, tällä haavaa haetaan ehdokkaita.  Ehdokaslistat jätetään
keskusvaalilautakunnalle helmikuun lopussa.  Listoille kaivataan uusia sekä
kokeneita ehdokkaita päättämään Liedon tulevaisuudesta.

Itse toimin Liedon Sosialidemokraattien vaalipäällikkönä ja myös ehdokkaana.
Toivoisin lisää yhteydenottoja ehdokkuudesta tai muista Liedon asioista
kiinnostuneilta.  Puhelin 0400-86 44 59 ja sähköposti matti.metsisto@lieto.fi

Palanen nikkeliä

Minulla on kotonani Liedossa kirjahyllyn päällä esineistöä
viime sotien ajalta.  Pienessä neliskanttisessa "Klubi 77"
rasiassa on pikkuesineitä, kuten mansetinnappeja, kolikkoja
ja hieman litistynyt ja käyristynyt venäläisen pikakiväärin
nikkelivaippainen luoti.  Tällä luodilla venäläinen pikakivääri-
ampuja lävisti isäni, luodin mennessä rinnasta sisään ja tullen
selästä pois, JSP:lla luoti löytyi leipälaukusta ja jokioislainen
asetoveri Keijo Raikio korjasi sen talteen ja antoi myöhemmin
isälle yhdeksi sotamuistoksi.

Isäni Veikko (1919-1980) kuului sodanajan JR2:een joka oli
muodostettu pääasiassa asevelvollisista, vuoden 1941 lopulla
JR 2 alistettiin 5:een divisioonaan, hämäläisten "Ilves" divisioonaan.
Isäni haavoittui elokuun loppupäivinä 1941 hyökkäysvaiheen kovissa
taisteluissa Punnuksessa, joka silloin oli osa Muolaan pitäjää.
JR 2:lle elokuun taistelut olivat raskaita ja satoja miehiä
kaatui ja haavoittui.  Haavoittumisen jälkeen isäni vietiin sota-
sairaalaan, joka tietojeni mukaan oli Savonlinnassa, siellä kului
noin puoli vuotta ja hän palasi riviin Syvärin voimalaitoksen rintamalle.
Isäni toimi koko sodan ajan pikakivääriampujana, siihen aikaan
sota käytiin hyvin pitkälti mies miestä vastaan.

Neuvostoliittolaisia sotilaita ei väheksytty, he olivat kovapintaisia
taistelijoita jotka taistelivat viimeiseen mieheen.  Tämä tuli erityisesti ilmi
sodan loppuvaiheessa, jolloin JR2 irtaantui asemistaan Syväriltä
ja joutui todella koviin taisteluihin Laatokan pohjoisrannalla,
katkaisten lopulta venäläisten etenemisen Sortavalaa kohden,
jälleen kaatui JR2:sta satoja miehiä.

Tänään on Suomen Itsenäisyyspäivä, kun muistelen omaa lapsuuttani
ei meillä kotona sotatoimista juuri puhuttu, mutta sodan aika oli
kuitenkin aina läsnä, isäni oli sodan rintamamies ja äitini Karjalan
evakko.